Arkistosivu 2
Kaverille kolvailemaan nokialaisen piuhaa. Tarkoituksena siis on normiin HF:n pistää minijakki, kun sen omien kuulokkeiden johdot ovat juuresta aivan paskana. Tuskin äänenlaatu paljon paranee paremmilla napeilla, mutta kun edes kuulee niistä jotain, kun kerran musapuhelimen on kolme vuotta sitten ostanut.
Puhelimesta puheenollen se on menossa vaihtoon, koska se on: a. Vanha b. Paska ja c. Rikki. Luurinäppäimetkään ei 3300:ssa toimi ja soittaakseen joutuu oikeasti lisäämään nimen ensin pikavalintaan. Uudeksi olen miettinyt nokian N95:ttä, sitten kun se joskus tulee. Gps ja hdspa tulevat varmaan käteviksi kun saa kortin ensi kesänä.
Bandits of the Acoustic Revolution – They Provide The Paint For The Picture Perfect Masterpiece That You Will Paint On The Insides Of Your Eyelids
Se nimi on oikeasti noin pitkä. Ja biisi on ihana.
Viime viikonloppu meni perseelleen ja koko viikon olen nukkunut ihan saatanan huonosti. Paska olo taas jostain syystä. Huomenna pitäisi tulla todistus ja ainakin hissa ja yhteiskuntaoppi menivät vähän paremmin.
Huomenna on sitten äikän teatteri reissu Heikkoon esitykseen ja siinä sitten meneekin se ilta…
Tty:n reissu meni vähän perseellee, pääosin kiitos opon valintojen. Jostain syystä ihmiskeskeinen tekniikka ja tuotantotalous eivät ole niitä mielenkiintoisimpia aloja oikeastaan kenenkään mielestä. Saatiin pienessä kellarin pikkuhuoneessa katsella kännykällä videoleikkeitä, joita kyseinen opiskelija varmasti luuli meille jotenkin uusiksi. Homma potutti varsinkin koko homman venähdettyä puoli tuntia pitkäksi, eikä keskustaan jäänyt aikaa muulle, kuin syömässä käynnille.
Ja tuota meebo flashia saa käyttää..
Koeviikosta yksi koe jäljellä ja sekin vasta maanantaina. Tällä kertaa torstai jäi vapaaksi, joka on kyllä aika rasittava sattuma. Huomenna Tampereelle koulun kanssa, joten oli pakko kieltäytyä menemästä kaverille illaksi.
Olen huomannut, etten enää jaksa vanhempien käyttisten oikkuja. 9x järjestelmien valikot alkavat olla jo sietämättömän monimutkaisia kun on tottunut siihen, että lähes kaikki toimii ilman puolen tunnin säätämistä ja pelleilyä. Ongelmia on oikeastaan kaksi: siskon koneeseen pitäisi pistää langaton netti, kun sattui paskaksi luultu D-linkin usb-palikka tänne kaverilta päätymään. Koneessa vaan sattuu edelleen olemaan ME, joten käyttis pitäisi vaihtaa, että tuon koneen saisi siirrettyä viereiseen rakennukseen. Toinen ongelma odottaa muutaman tunnin päästä eräällä sukulaisella, jolle lahjoittamani 486:nen ei suostu käynnistymään.
Ulkoasusta sen verran, että vaikka joku tunnistaakin maiseman voi pitää sen omana tietonaan. Tuo on eräänä viime kesän aamuna otettu, kun satuin olemaan vielä hereillä.
The Vandals – My Girlfriend’s Dead
Tämä jäi kokonaan unohduksiin kesäksi. Oma vika. Ei ollut vain mitään kirjoittamisen aihetta ja laiskuus iski. Kesä meni animea ja scifiä katsellessa ja koneella istuessa. Ei ketään olisi kiinnostanut kuunnella miten mahtava sarja Elfen Lied tai Paranoia agent on tai miten bongasin Babylon 5 viittauksen Cherrypien assembly puheesta. Minulla oli tylsä kesä ja se siitä…
Se perkeleen viimeinen perjantai ennen viimeistä koeviikkoa. Ja minähän en historiantunnille mene ja viimeisen äikän hommankin viimeistelin äsken. Viiden tunnin päästä pitäisi olla ruotsintunnilla. Voisi siis mennä V-mäisille pikku-unille tai odotella ja juoda kahvia auringon nousua katsellessa. Vaikea päätös, mutta jotenkin tuntuu kahvi vievän unesta voiton ja ihan hyvä niin.
Väsäilin last.fm profiilin ja idle nimisen groupi. Kai tuokin ihan kiva on kun siihen tottuu…
Mokoma – Mene ja Tiedä
Jostain syystä teki mieli kokeilla blogin pitämistä. Yleensä omista asioistani paasaamisesta en ole pitänyt, mutta jostain syystä tuntuu, että olisi hyvä purkaa tätäkin tekstiä sinne jonnekin.Osoite voi aiheutta ihmetystä, eikä syyttä. Se on kotoisin pari vuotta sitten väsäämästäni winampin skinistä, enkä vieläkään tiedä mistä nimi tulee. Joskus kavereille jotain selittänyt, että se on se pornon katsomiseen ja elämään käytetyn ajan suhde.
Siitä elämästä ja sen puutteesta puheen ollen se on yksi syy tämän projektin aloittamiseen. Jostain syystä päätin jäädä paljon sähköä ja hml:n lukioita pohdittuani sittenkin tänne tuttuun ja turvalliseen pienen kunnan lukioon. Missä minä tunnen kaikki ja kaikki tuntevat minut. Päivät menevät yksi kerrallaan suhteellisen nopeasti ohi ja tuntuu, ettei jaksa ottaa kiinni mistään, tuntuu että kaikki etenee nopeasti ohi ja minä olen jäämässä jälkeen. Enkä puhu koulusta, koska sen kanssa ei ole ollut ongelmia. Kaipaan vain jotain, jotakuta.
Mutta nyt takaisin kirjoittamaan kellopeli appelsiinin kirjan ja elokuvan vertailua…


